Kulttuuriperintö Suomessa on myös iranilaista musiikkia ja chala-leipää – Elävän perinnön lähettiläät monipuolistavat näkökulmia perinteisiin
Museoviraston koordinoimassa hankkeessa on syksyn ja talven aikana koulutettu elävän perinnön lähettiläitä, pidetty työpajoja ja tuotettu entistä moninaisempia näkökulmia aineettoman kulttuuriperinnön työhön. Hanke liittyy Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta, ja sitä koordinoi Museovirasto yhteistyössä Taiteen edistämiskeskus Taiken, Kulttuuria kaikille -palvelun ja Globe Art Pointin kanssa.
Syksyllä 2022 käynnistyneessä hankkeessa valittiin avoimen haun kautta kuusi lähettilästä eri kulttuuritaustoilla. Lähettiläät järjestivät elävän perinnön työpajoja omissa yhteisöissään. Pajojen pohjalta syntyi viisi uutta artikkelia Elävän perinnön wikiluetteloon neljällä eri kielellä Iranista, Meksikosta, Chilestä, Latviasta sekä juutalaisesta kulttuurista Suomessa.
Artikkelit kertovat juhlaperinteistä, kuten meksikolaisesta kuolleiden päivästä sekä Chilen itsenäisyyspäivän juhlimisesta Suomessa. Mukana on myös artikkeli iranilaisesta klassisesta musiikista, latvialaisesta pääsiäismunien värjäämisen perinteestä sekä chala-leivän merkityksestä juutalaisessa kulttuurissa.
“Suomi on aina ollut pieneksi alueeksi hyvinkin moninainen kulttuurisesti, kielellisesti ja etnisesti. Erilaiset kulttuuriperinteet ja taiteen ja kauneuden käsitykset ovat aina olleet meillä läsnä. Välillä tuntuu aika hassulta, minkälaista yhtenäistarinaa Suomesta halutaan kertoa, koska se tarina ei täsmää todellisuuden kanssa. Ajattelen, että tämä yhteinen projektimme on osaltaan mukana kertomassa suomalaisuuden tarinan rehellisemmin ja inklusiivisemmin”, Taiteen edistämiskeskus Taiken kulttuurisen moninaisuuden taideasiantuntija Koko Hubara sanoo.
Museoviraston koordinoiman hankkeen tavoitteena on tuoda lisää näkyvyyttä kulttuurisesti moninaiseen elävään perintöön Suomessa sekä herättää keskustelua siitä, miten eri ryhmät osallistuvat ja voisivat osallistua elävän perinnön suojeluun Suomessa. Työpajojen johdosta eri tahoilla on herännyt ajatuksia myös siitä, millaisilla konkreettisilla toimenpiteillä perinteet säilyisivät elävinä jatkossakin.
“Kuolleiden päivän viettäminen on merkittävä perinne meksikolaisessa yhteisössä. Silloin muistetaan ja kunnioitetaan kuolleita läheisiä alttareilla, jotka perustuvat ruokaan ja henkilökohtaisiin tavaroihin, jotka toimivat siltana elävän ja kuolleiden maailman välillä. Näitä perinteisiä alttareita löytyy joka vuosi Suomessa julkisista ja yksityisistä tiloista. Se on elävästi välittyvä perinne, joka saa täällä kaukana Meksikosta tunnepitoisemman merkityksen, koska sen avulla voimme kutoa monikulttuurisia siteitä suomalaisyhteisön ja meksikolais-latinalaisamerikkalaisen yhteisön välille. Elävän perinnön lähettiläänä oleminen ja erityisesti sen kauniin perinteen edistäminen rakkaille, jotka eivät enää ole täällä, on ollut hyvin tunteellinen kokemus. Tämä projekti on saanut pohtimaan, miten on tärkeää jatkaa tämän perinteen säilyttämistä ja vahvistaa meksikolaisen yhteisön Suomeen jättämää jalanjälkeä”, kertoo Rosamaría Bolom.
Elävän perinnön wikiluetteloon on vuodesta 2016 kerätty esimerkkejä Suomessa näkyvistä perinteistä, ja nyt luettelossa on jo yli 200 artikkelia 250 yhteisöstä eri puolelta Suomea. Wikiluettelo-sivustolla vieraili vuonna 2022 yli 100 000 ihmistä 150 maasta.
Elävä perintö eli aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa käytäntöjä, ilmaisuja, tietoja ja taitoja, jotka yhteisöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Se voi olla esimerkiksi esittävää taidetta, käsityötaitoja, suullista perinnettä, juhlaperinteitä tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Elävän perinnön wikiluetteloa kerätään osana Unescon sopimusta. Wikiluettelosta on mahdollista hakea määräajoin Elävän perinnön kansalliseen wikiluetteloon.